Susannan näkökulmasta

Miten meni niinkuin omasta mielestä? No oikeastaan aika hyvin. Saimme projektin esiteltyä toimeksi-antajalle ja puolivälin vaikeuksista huolimatta lopputuotoksen kunniallisesti valmiiksi, saa olla ylpeä.

Ideointi lähti kurottamaan vähän korkealle alkuvaiheessa, unohdimme huomioida sellaisen seikan kuin muut koulutehtävät, työt sekä arkielämä. Tai sitten omasta näkökulmastani vain haalin liikaa kaikkea keväälle ja projektin keskivälin vaikeudet johtuivat siitä, kun en ollut tarpeeksi hereillä.

Vaikeudet on kuitenkin tehty voitettaviksi ja niinhän me teimme. Puolivälissä suunnittelimme uuden linjauksen ja siinä pysyimme. Sitä ei voi kieltää, etteikö päätyö tehtävästä jäänyt viimeisille viikoille, mutta se ei vaikuttanut lopputuotokseen negatiivisesti.

Projektipäällikkönä opin, että kaikki asiat ei ainakaan pyöri itsestään ilman päättävää elintä, kantapään kautta. Opin myös miten aikatauluja kannattaisi organisoida paremmin. Paljon siis opin ja tiedän jatkossa ainakin, että voimavaroja on käytettävä enemmän sekä miten ei ainakaan kannata toimia. Nyt minä vain haalin liikaa kaikkea, töitä, harrastuksia ja koulua.
 Siitä kuitenkin olen ylpeä, että projektiryhmässämme kaikki olimme yhdenvertaisia ja kaikki kuuntelimme toisten ideoita.

Haluan vielä kiittää Esaa ja Tuuliaa projektissa työskentelemisestä ja heidän panoksestaan tähän. Me onnistuimme!